Kun olen kertonut, mitä tein puolet kuluvasta vuodesta, olen saanut hämmästeleviä
reaktioita. Yhteiskuntatieteilijän mahdollisista työpaikoista ei ehkä tule ensimmäisenä
mieleen sisäministeriöön liittyvä puolisotilaallinen Rajavartiolaitos. Ensimmäisenä
joudun yleensä toteamaan, että ei, en ollut Venäjän rajalla partioimassa, ihan vaan
Helsingin Sörnäisissä siisteissä sisähommissa Rajavartiolaitoksen ylimmän johdon
kanssa Rajatalossa. Tähän harjoitteluun kuului kuitenkin paljon muutakin, kuin vain
siistejä sisähommia, mikä teki harjoittelujaksostani mielenkiintoisimman ajanjakson
pitkään aikaan!
Olin Rajavaltiolaitoksen esikunnassa töissä raja- ja meriosaston projektitiimissä,
jossa oli muuten suurin osa yhteiskuntatieteilijöitä! Tiimissä työstettiin useaa
kansainvälistä ja kansallista projektia, joiden tarkoituksena oli tehostaa arktista
yhteistyötä pelastustoiminnassa, eurooppalaista koulutusyhteistyötä rannikko- ja
merivalvonnassa ja toisaalta suomalaista ympäristövahinko- ja öljyntorjuntaa. Kaiken
keskiössä oli viranomaisyhteistyö ja opin myös suomalaisen yhteistyötaidon arvon!
Päätehtäväni oli luoda tiedonhallintajärjestelmä projektiimille, sillä projekteista
syntyvää tietoa oli todella vaikeaa hallita ilman johdonmukaisia käytänteitä. Sain
paikan erityisesti tietoteknisen osaamisen ja tietojärjestelmätieteen opintojeni vuoksi.
Hyödynsin palvelumuotoilua ja käytettävyysteorioita tehtävän toteuttamiseen. Lisäksi
sain itse kertoa, millaisia juttuja haluaisin tehdä. Ilmoitin jo aluksi, että minua
kiinnostavat viestintä ja projektityö ylipäätään. Pääsinkin suunnittelemaan ja
toteuttamaan juuri käynnistysvaiheen ylittäneen projektin viestintää. Lisäksi pääsin
kokoamaan erään kv-projektin lopputalousraporttia EU:lle. Osallistuin myös
samaisen projektin loppuseminaarin toteuttamiseen. Oli mahtavaa päästä näkemään
EU-rahoituksen vaikuttavuutta käytännössä!
Jännittävintä harjoittelussa oli päästä hyödyntämään vuosien varrella kartutettuja
taitoja ja ennen kaikkea tutustumaan täysin uuteen maailmaan, nimittäin
sotilasorganisaatioon. Pakko sanoa, että jännitin aluksi tosi paljon, koska en tiennyt
mitään sotilasarvoja, miten puhua ja käyttäytyä ja miten minut otettaisiin vastaan
nuorena naisena. Ennakkopelkoni kumoutuivat heti kättelyssä: minut otettiin innolla
vastaan, upseerit ovat hauskoja tyyppejä, joilla on äärettömän vankka ja
monipuolinen kokemus turvallisuuskentältä. Siviilinä minun ei tarvinnut huolehtia
puhuttelutavoista tai muista, sain keskittyä työn tekemiseen sotilasarvoista
välittämättä.
Ja tietysti kaikkein siisteimmät kokemukset karttuivat työmatkoilta! Kävin eri
vartioasemilla, kuten Vaalimalla 5cm päässä Venäjän rajasta ja muutaman metrin päässä Venäjän merirajasta Hurppussa. Pääsin tekemään viestintää ulkovartiolaiva
Turvalle, joka on muuten mahtava esimerkki suomalaisesta viranomaisyhteistyöstä!
Kävin Imatralla raja- ja merivartiokoululla ja pääsin näkemään, missä
erikoisrajajääkärit harjoittelevat.
Kaikkein mahtavinta olivat kuitenkin ihmiset. Pääsin tekemään töitä taitavien,
ammattitaitoisten ja yhteiskunnallisesti tärkeiden ihmisten kanssa. Turvallisuuskenttä
on myös asia, jota ei juurikaan meillä yhteiskuntatieteissä käsitellä, vaikka se on
oleellinen osanen yhteiskunnan toimintaa. Rajavartiolaitoksen esikuntaan ja Rajan
hallintoyksiköihin avataan joka vuosi harkkapaikkoja. Suosittelen erittäin lämpimästi
hakemaan. Näistä paikoista saa ainutlaatuista työkokemusta, mutta myös
elämänkokemusta, joka auttaa ymmärtämään maailmaa aina pikkusen paremmin!
Marianna Suokas
syyjyvaskyla.wordpress.com 