Helmikuussa 2019 tuli vihdoin kauan odotettu puhelu: haluaisimme sinut suorittamaan
korkeakouluharjoittelua meillä. Voi juku. Kymmenien hakemuksien jälkeen vihdoin tärppäsi ja sain
harjoittelupaikan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kansanterveysratkaisut-osastolla
mielenterveysyksikössä.
Maaliskuun puolivälissä aloitin työni THL:ssä Stressi, kehitys ja mielenterveys (TAM) –
tutkimuksessa. TAM-tutkimus on seurantatutkimus, joka on aloitettu jo vuonna 1983. Aineistoa on
kerätty vuosina 1989, 1999, 2009 ja nyt vuonna 2019. Tuoreimpaan keruuseen pääsin siis itse
osallistumaan. Tutkimus oli itselleni itse asiassa jopa jossain määrin tuttu, minkä takia olin erityisen
innoissani hakiessani ja saadessani harjoittelupaikan juuri tästä tutkimuksesta. Projektissa
toteutettiin ensimmäistä kertaa tiedonkeruu sähköisellä lomakkeella, mikä vaati paljon uusien
asioiden omaksumista. Tämän takia myös työnkuvani oli alussa hieman epäselvä ja muotoutui
jatkuvasti harjoittelun edetessä. Selvää kuitenkin oli, että minun tehtävänäni olisi tiedonkeruun
koordinointi ja juoksevien asioiden hoitaminen. Oma-aloitteisuus ja mielenkiinto ohjasivat paljon
työtäni, jolloin pystyin osallistumaan esimerkiksi viestinnällisiin tehtäviin tai tiettyihin aihepiireihin
liittyvän kirjallisuuden etsimiseen.
Harjoittelu lähti reippaasti vauhtiin, sillä aineistonkeruu oli saatava alkuun. Aikataulut olivat alkuun
tiukat, mutta toukokuusta lähtien meille jäi enemmän aikaa keskittyä tutkimusprojektin muihin
asioihin sekä minun jatkooni ja tulevaisuuteeni. Olin jo haastattelussa painottanut omia
tulevaisuuden haaveitani tutkimusalalla ja kertonut kiinnostuksesta tohtoriopintoihin. Harjoittelun
lopussa suunnittelimmekin paljon tulevaa väitöskirjaani ja pääsin jo tänä aikana työstämään
tutkimussuunnitelmaa sekä tekemään ensimmäisen rahoitushaun. Lisäksi juoksevia asioita oli
paljon, kuten esimerkiksi eri tutkimuksien muuttujien harmonisointi, kaikkien vuosien varrella
kerättyjen kyselyiden muuttujien kirjaaminen, kirjallisuuden etsiminen sekä seurantatutkimuksessa
tehtävän arvonnan suorittaminen.
Vaikka olin harjoittelun alkaessa enemmän kuin innoissani, ensimmäiset fiilikset olivat myös sekavat – minä opiskelijana kaikkien asiantuntijoiden keskellä. Oli jotenkin hullua keskustella samassa pöydässä ihailemiensa tutkimusprofessorien, tutkijoiden ja psykiatrien kanssa. Lisäksi, vaikka minulla on pitkänä sivuaineena psykologia ja haaveet siintävät psykologian opinnoissa, olin alussa hieman peloissani siitä, miten yhteiskuntatieteilijä pärjää mielenterveysyksikössä. Eihän
meillä ole Jyväskylässä opetettu mielenterveyden ja yhteiskuntatieteiden yhteydestä mitään? Pelko osoittautui vääräksi, sillä yhteiskuntatieteilijöitä olikin yllättävän paljon – erityisesti sosiologeja ja sosiaalipsykologeja. Kyse ei niinkään ollut pääaineesta tai tutkinnosta, vaan omasta osaamisesta ja
kiinnostuksesta.
On vaikea sanoa mikä oli lopulta ratkaiseva tekijä siinä, miksi juuri minut valittiin monen
kymmenen hakijan joukosta haastatteluun. Tehtävänhaussa esimerkiksi painotettiin SPSS-taitoja.
Myönsin jo haastattelussa, että taitoja kyllä on, mutta kertaus on paikallaan ennen kuin lähden
tekemään analyyseja. Oma osaaminen oli lähinnä kvalitatiivista, mutta tämä ei kuitenkaan koitunut
kohtalokseni, sillä minulle painotettiin jo alussa, että apua saa aina kun kysyy. Äkkiä sainkin
huomata, miten suurin osa tutkimuksista pyöri juuri kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien
ympärillä. Tuli muuten melko äkkiä lainattua jälleen Pertti Jokivuoren ja Risto Hietalan
”Määrällisiä tarinoita. Monimuuttujamenetelmien käyttö ja tulkinta” -kirja. Toimii edelleen
pelastuksena.
THL osoittautui itselleni juuri mieluisaksi paikaksi tehdä harjoittelu. Enpä itselleni sopivampaa paikkaa olisi varmasti edes löytänytkään, ja edelleen vielä näin marraskuussa päiväni kuluvat THL:ssä osa-aikaisena tutkimusassistenttina ja väitöskirjaa tehden. THL:n rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ja tutkimusmaailmassa on iso ja se näkyy myös kaikessa siinä, mitä organisaatiossa tapahtuu. THL toteuttaa esimerkiksi monia tunnettuja väestötutkimuksia, kuten kouluterveyskyselyitä, ja on mukana erilaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimenpiteiden kehittämisessä. Mielenterveysyksikkö on pieni osa tätä kokonaisuutta, mutta yhteistyötä eri osastojen ja yksiköiden välillä on paljon. Ilmapiiri niin mielenterveysyksikössä kuin koko THL:ssä oli alusta lähtien lämmin ja vastaanottava, eikä omia mielipiteitä tarvinnut arastella.
Harjoittelun aikana opin erityisesti verkostojen merkityksen. Päivittäiset small talkit kahvi- ja lounaspöydässä voivat nousta suureenkin asemaan urallasi. Kannattaa olla rohkea, kysellä asioista ja ilmaista kiinnostuksensa. Sain pitkin harjoittelua paljon vinkkejä niin graduun, väitöskirjaan, apurahojen hakuun kuin yleisesti tutkimusmaailmaan liittyen. Omista mielenkiinnonkohteista puhuminen kannatti, sillä sain kun sainkin töitä harjoittelun avulla. Suurin oppi harjoittelusta liittyy ehdottomasti omiin haaveisiin. Harjoittelu THL:ssä opetti itselleni erittäin paljon tutkimusmaailmasta ja tavasta tehdä tutkimusta, mutta ennen kaikkea se selvensi itselleni sen, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä.
Jenna Grundström
syyjyvaskyla.wordpress.com 